Mulla on kolmiokahvainen 28kg kuula, jonka vaihtaisin 20-24kg kolmio- tai pitkäkahvaiseen malliin. Kuula on Kouvolassa.

Onko tuo 28 tuommonen harjoittelu.netissä ennen myynnissä ollut malli?

Tämä on sellainen, mutta etsiskelen itselleni nimenomaan pitkäkahvaista mallia, jolla onnistuu myös kahden käden liikkeet. Tuossa normi 20-kiloisessa on liian pieni kahva siihen tarkoitukseen.

Martti Nappari kirjoitti:

Meiltä löytyisi vielä muutama kolmiokahvainen 24kg kuula,....käytettynä tosin, jos kiinnostaa.

Kiinnostaa, jos haluat vaihtaa sen 28:siin (ollut vähäisessä sisäkäytössä kotona; ostettu UFS:stä parisen kuukautta sitten).

Martti Nappari kirjoitti:

Minä käytän noita myos siksi että niillä voi tehdä sellaisia kahden käden liikkeitä joita  lyhytkahvaisemmilla ei voi tehdä.

Hei, mitä liikkeitä esimerkiksi? Mä keksin suunnilleen vain heilurin, mutta se onnistuu myös lyhyemmällä kaffalla.

Mulla on harmaa 20 kg:n lujateräskuula sillä lyhyemmällä kahvalla ja kumipohjalla. Voisin vaihtaa sen semmoseen perinteiseen venäläismalliseen 24kg:n kuulaan, jos jollain ylimääräisenä.

Ilmassa on taas suurta "kahvanparemmuusväittely"-juhlan tuntua. Tähän ralliin mä en ainakaan enään lähde mukaan.

peesu kirjoitti:

Ilmassa on taas suurta "kahvanparemmuusväittely"-juhlan tuntua. Tähän ralliin mä en ainakaan enään lähde mukaan.

Ei vielä pahasti. Eivätkös tällaiset foorumit ole keskustelua varten? Minua ainakin kiinnostaa kuulla mielipiteitä.

Jatkan offtopikkia.

Ainoa liike jota en saa lyhyempikahvaisella lujateräskuulalla tehtyä on kahden käden hauiskääntö kuula alaspäin. Peukalot eivät asetu mitenkään. Kolmiokahvaisella sujuu kivasti. Aivan eri asia on, onko hauiskääntöjen tekemisessä kuulalla mitään järkeä.

Kaikki muut mieleen tulevat kahden käden suoritteet ovat toimineet myös lyhyempikahvaisella ltk:lla;
mylly, pullover, ranskalaiset, kahden käden heilautukset, keinukyykky (no tässä ehkä vähän taas peukut kiukuttelevat).

Myönnän toki, että suorasta pystykahvasta on helpompi ja mukavampi ottaa kiinni kuin pyöreämmästä, mutta mainitsemieni liikkeiden suoritusta kahvan pyöreys tai lyhyys ei ole toistaiseksi haitannut.

Silti, jos nyt intoudun 32 kiloista kahvista tässä jossain vaiheessa hankkimaan, luulen että valintani kallistuu pidempikahvaiseen lujikseen.

Kuka hakee mitäkin harjoittelultaan, ja minkä kokoiset lapiot kullakni on :-). Aris antoi tuossa muutamia esimerkkejä. Siten vaikka ihan 1-jal. kyykkykin paino kourassa on erityisesti raskaammalla kuulalla parempi tehdä kun kuulassa on pidempi kahva....ken on tehnyt tietää.

Jos kuulaa käyttää paljon kahdella kädellä eri tyyppisissä kiertoliikkeissä, väännöissä ja käännöissä saa pitkäkahvaisemmasta paremman otteen. Samoin punnerrettaessa raskaampia kuulia tuo kuulaosa ei paina niin ikävästi ranteeseen kun kahva on hieman pidempi. Nuo erot eivät mittojen suhteen ole todellakaan merkittäviä mutta käytössä eron huomaa.

Sitten jos ajattelee bodaustyyppistä harjoittelua ja tarvetta käyttää giryaa ojentajapunneruksiin pystysoutuihin yms. toimii pidempi kahva myös paremmin.....otteen saa tietty lyhyestäkin, tai vaikka pallosta, mikä onkin yksi tapa harjoitella, mutta jos haluaa käyttää raskaampia painoja ja saada kunnon otteen, hyvän ja kestävän yleiskuula, joka sopii kaikentyyppiseen harjiteluun, on Original Lujateräs . Jos taas ajattelee panostavansa pääsääntöisesti GS- harrastukseen kannattaa hommata kisakuula, joka palvelee mittasuhteittensa takia lajia parhaiten....Kisakuulat saapuvat kuun loppupuolella, mutta ovat nyt ennakkotilattavissa.   

Noita esimerkkejä olisi kiva heittäa tänne mutta luulenpa että selostuksista tulisi tuskallisen pitkiä.
Tarkoitus on tehdä aihesta DVD....jota jo aloitettiinkin, mutta loukkaantumisen vuoksi projektia on jouduttu hieman lykkäämään.

Samoin tuosta pitkään valmisteilla olleesta kirjasta puuttuu enää kuvat.
Kaikki projektit tuppaavat vaan olemaan meikäläisellä kovin verkkaisia koska teen montaa muuta työtä/asiaa samaan aikaan. Halusin myös että kirja ei takerru viimevuosien kuulabuumiin eikä tee kuulasta mitään ihmekapistusta ...(  vaikka itse olen hurahtanut kuulailuun ja syypä sen alullepanoon välillä tuntuu siltä että homma on muodostunut ehkä liiankin vakavamieliseksi ja  fanaattiseksi ).. enkä toisaalta myöskään sellaista joka kuvaa vain tekniikoita, liikkeitä ja ohjelmia vaan antaa lukijalle enemmän sisältöä  kokonaisvaltaisesta fyysisestä harjoittelusta siten että saan samalla käyttää hyväksi pidemiaikaisia kokemuksiani valmentamisesta. Nyt alkaa päivä paistamaan ...pitänee mennä hetkeksi nukkumaan,...sumuisuus pois silmistä :-)

Lopputulos (ja tosi virallinen tutkimus, huom): On olemassa joitakin liikkeitä, joissa on hyvä että kahvan välissä on reilusti tilaa. Kisakuula on tarkoitettu nimenomaan kisaliikkeiden opetteluun, ja niihin se on ylivertainen. Sen sijaan vaikkapa pitkä tempaussarja kolmiokahvaisella on lähes mahdoton.


Mun mielestä kolmiokahvaisella voi ihan hyvin tehdä TEMPAUKSIA pitkää sarjaa, tosin tyyli enemmänkin "hard style". GS tyylillä (mikäli sitä nyt osaan) käsi siirtyy sarjan aikana kulmaan, eikä siten ehkä ole kovin hyvä...

Viimeksi muokattu Olli (22.05.2008 11:46:40)

Hard Stylen idea on ymmärtääkseni että joka kohdassa tempausta käytetään maksimaalisesti voimaa, oli sitten mikä tahansa paino. Silti, Hard Style -porukoiden sisällä no tyylieroja, kuten GS-nostajissakin. Ruumiinrakenne ja vahvuudet sanelee IMO enemmän kuin joku tuollainen keinotekoinen nimi. Idea on kuitenkin saada se kuula sinne pään päälle? Hard Style:ssä tehdään kaiketi yleensä lyhyempiä sarjoja intervallimielessä. Mutta, niin tehdään jos treenataan GS:ää vartenkin. Riippuu tavoitteista.

Anteeksi pitkä viesti mutta mun mielestä toi "tyylikysymys" on ihan täysin epärelevantti, keinotekoinen ja turha. Tärkeää on mielestäni mitä varten treenaa, mitkä ovat tavoitteet ja millä keinoilla niihin menee.

Mä olen tehnyt aikoinaan pidempiä sarjoja myös kolmiokahvaisilla, ja kyllä se onnistuu. Tosin, nyt kun olen enemmän päässyt tekemään kisakuulilla, olen sitä mieltä että niillä pystyy tekemään aivan tarpeeksi erilaisia liikkeitä mun tarpeisiin.

marks kirjoitti:

Anteeksi pitkä viesti mutta mun mielestä toi "tyylikysymys" on ihan täysin epärelevantti, keinotekoinen ja turha. Tärkeää on mielestäni mitä varten treenaa, mitkä ovat tavoitteet ja millä keinoilla niihin menee.

Tää menee taas EB-osastolle (=Esson baari), mutta olen samaa mieltä tuosta. Tottakai kuka tahansa voi keksiä oman nimen omalle tyylilleen, mä voisin kutsua tempaustapaani vaikkapa HorsePower -tyyliksi, mikä tarkoittaa sitä että tehdään kahvakuulalla tempauksia = välillä pitkiä sarjoja ja välillä lyhyitä sarjoja.

Eli siis ... miksi kukaan haluaa omia jonkun tietyn tavan nostaa rautapalloa ilmaan? Sille on jo nimi, ja se on ... TADAAA! Tempaus.

marks kirjoitti:

Mä olen tehnyt aikoinaan pidempiä sarjoja myös kolmiokahvaisilla, ja kyllä se onnistuu.

Tuohon vaikuttaa myös kahvan paksuus. Mun 12 kg kolmiokahvainen on lainassa maailmalla, jos se olisi läsnä nyt niin kokeilisin ilman muuta ennen kuin alan huutelemaan testituloksia. Mutta muistikuvani mukaan sen kahva on aikas paksu ja jos senkin takia se voi osoittautua hankalaksi. 

No, tää on osittain tällaista hifistelyä, jota ei olisi ellen olisi harjoitellut useilla eri kuulamalleilla. Kun aloitin treenaamisen, testaamani venäläismallinen kuula tuntui aivan kammottavalta ja mahdottomalta yhtään mihinkään treeniin. Ostin kolmiokahvaisia, ja ne oli musta parhaita ever.

Nyt kun olen testaillut eri malleja, alkaa löytyä se omaan käteen, omaan treeniin ja tavoitteisiin  sopivin. Vähän se on kuin autokaupoilla. Jos ei ole koskaan ajanut kuin yhtä mallia, ei voi tietää muiden ajo-ominaisuuksista.