Toi on tosi jännä tilanne. Jenkkien tapa yksinkertaistaa kaikkea saa aikaa tuollaisia naurettavia koulukuntaeroja. Esim. nyt jälkeenpäin on mun mielestä selvää että Fedorenkon One True Way ei ollut mitään muuta kuin markkinointikikka, jolla saatiin hölmöimmät mukaan aggressiivisesti vastustamaan Pavelia, eli siirtymään ostamaan Fedon tuotteita Siinä oli hyvä rako heittää RKC:lle vastapalloon muunlaista tavaraa, kun USA:laiset olivat käyneet ensimmäistä kertaa muualla kuin jenkeissä katsomassa todella hyvää kahvakuulan nostoa. Ei siinä mitään, ymmärrän täysin sillä länsimainen tapa on väittää muiden keksimiä asioita omiksi, mikä on helppoa varsinkin kun on kielimuuria jne. Hyvää oli se että ymmärrettiin ettei Pavel olekaan maailman viisain kahvakuuliin liittyen, vaan että muualtakin löytyy vaikka mitä osaamista ja historiaa.

Nyt kuitenkin Fedorenkon porukka syyllistyy ihan samaan kuin pahimmat RKC-fanaatikot, eli tekevät vain aikasarjoja eikä mitään muuta koska Fedorenko sanoo niin. Toinen leiri taas vannoo Pavelin nimeen, ja tekee vain jotain V02max -sarjaa. Uskon että AKC:n systeemi on tarkoituksella rankasti yksinkertaistettu versio jostain Fedorenkon itse mahdollisesti käyttämästä metodista.

Sitten kun katsoo jotain oikeaa urheilijaa, kuten Ginkoa tai hänen valmennettaviaan, saa ihan erilaisen kuvan. Treenataan lajia mutta treenataan myös fysiikkaa monipuolisesti muuten omien heikkouksien tai muiden tavoitteiden mukaan. Sellaista tapaa vain ei voi paketida tuotenimen alle vaan se on ihan vaan urheilua Esim. Ginko käyttää sekä intervalleja, aikasarjoja ja kuntopiirimäisiä treenejä. Mihin leiriin mahtaa kuulua? Mun mielestä ei oikein kumpaankaan.

Mun mielestä toi vastakkaiasettelu on täysin keinotekoinen ja turha, kummallakin pääsee eteenpäin varmasti ja riippuu tavoitteista kumpi on parempi tai osuvampi omaan tilanteeseen.

Se mua itseä GS:ssä kiinnostaa että siinä on helppo mitata edistymistä (results, comrade, results), ja laji itsessään vaatii ja kehittää voimaa, kuntoa, sitkeyttä, liikkuvuutta jne. Sitäkin voi treenata niin monella tavalla. Silti teen joskus lyhyen sarja kovemmalla painolla, tai jonkun kuntopiirin sinne tänne, tai käyn GPP:llä (liian harvoin) tekemässä WOD:n. Kuulunko johonkin leiriin? En mun mielestä. Ajattelen että asetan tavoitteita ja pyrin niitä kohti niin hyvin kuin vain osaan ja niillä tavoilla mitä tiedän, riippumatta leireistä. Näin perheellisenä ja työssäkäyvänä ei voi puhua GS:n osalta muuta kuin harrastamisesta, ja se riittää.

Maratoonarivertaus on omituinen, ehkä joku soutaja olisi parempi vertaus fyysisestikin?

Pahoittelen vuodatusta mutta tuli hyvä rako kun kerran tavallaan kysyttiin. Toi amerikkalaisten meininki on vaan välillä niin turhauttavaa kun oikea tieto treenistä jää tuollaisten yksinkertaistettujen systeemien jalkoihin Sen siitä saa kun sotkee urheilua ja fitness-markkinointia keskenään. Ja ok, ei siinä mitään jos on tuotenimikkeitä, mutta jos niistä aletaan väittämään jotain ylimaallista niin sitten pitää olla laittaa omia tuloksia tai valmennettavien tuloksia pöytään että nähdään onko asiassa sisältöä vai ei. Siis tämä vain mun mielipide.

Viimeksi muokattu marks (24.02.2008 12:35:51)

Spolkin vertaus kymmen otteliasta oli aika osuva GS:ään. Kun katselin Ginkon ominaisuuksia ymmärsin että GS vaatii monipuolista harjoittelua ja osamista! Äijä oli vahva, Juoksi viikossa kolme 10 km lenkkiä ,välillä vetoja intervallityyppisesti, Gpp kaudella tangolla perusliikkeillä perusvoimaa tai kisaliikkeitä isoilla kuulilla2 kertaa 40 kg tai 50 kg kuulalla pikavoimaa! Treenin alusa mobilisoitiin kaikki isot nivelet ja jälkeen venyteltiin. Sarjojen toistot harjoituskaudesta riippuen 1-100. Harjoittelu kattoi voiman ,voima-kestävyyden ,nopeuden,kimmoisuuden,mobiliteetin ,stabilitetin,flexibiliteetin,tekniikan, menttaalisen "karaistuksen" ja monta muuta aspektia!
Mielestäni Pavelin jutut ovat Amerikkalaisille yksinkertaistettu malli jotta sitä olisi hyvä myydä taviksille! Asia olisi ok jos se menisi rehellisyydellä nimissä,muttakun se ei myy niin hyvin ja jenkkejä on helppo hönöttää. Pavelin jutut on vain kapea siivu GS:n kokonaisuudesta. Samoin huomaan että AKC:kin on vain osatotuus kokonaisuudesta.Kokonaisuudesta en minäkään vielä tiedä läheskään kaikkea! Länsimainen tapa on markkinoida sitä "minun menetelmänä" eli lähtökohta on hyvin egoistinen.Marks sanoi hyvin että tulokset ratkaisevat! Jos jotain tehdään huonolla tekniikalla ja sanotaan että se on tehokkaampaa koska se tarvitsee enemmän voimaa, on sama kuin hiihdettäisiin väärillä rasvoilla tai pyöräiltäisiin jäykällä "kunto" kapalla!!
Kamppailu ja hoito systeemeissä tapahtuu samaa ilmiötä jatkuvasti. Syntyy uusia systeemejä jatkuvasti. Aikaa myötä oikeat systeemit jäävät henkiin ja paskat alkavat haisemaan!
Maratoonin ja sprinttimatkojen jatkuva sekoittelu ei tee kenestäkään hyvää maratoonaria tai pikajuoksiaa!! Oikealla ohjelmalla ja ooikealla painotuksella niitä voidään sekoittaa tuloksellisesti.
Ei kuitenkan summamutikalla ja käsikopelolla. Jälleen kerran....MIKÄ on päämäärä??
Mitä halutaan, määrittelee miten ruvetaan harjoitelemaan.

Ehkä jos tavoite on olla "paremmassa kunnossa", tekisi hyvää ottaa mikä tahansa kahvakuulaohjelma/menetelmä ja noudattaa sitä. Joka tapauksessa liikkeet ovat sen verran kokonaisvaltaisia että ne tekevät hyvää, varsinkin jos ei ole liikuntataustaa. Siinä mielessä menetelmällä ei ole mun mielestä merkitystä, ja kaikki ovat ehkä yhtä hyviä. Ehkä jos on jotain selkeitä tavoitteita, on enemmän väliä mitä tekee, ja siinäkin voi olla monta vaihtoehtoa? Ja voihan sitä vaikka tehdä joka kuukausi eri menetelmällä, jos ei halua kangistua kaavoihin

jake heke kirjoitti:

Spolkin vertaus kymmen otteliasta oli aika osuva GS:ään. Kun katselin Ginkon ominaisuuksia ymmärsin että GS vaatii monipuolista harjoittelua ja osamista! Äijä oli vahva, Juoksi viikossa kolme 10 km lenkkiä ,välillä vetoja intervallityyppisesti, Gpp kaudella tangolla perusliikkeillä perusvoimaa tai kisaliikkeitä isoilla kuulilla2 kertaa 40 kg tai 50 kg kuulalla pikavoimaa! Treenin alusa mobilisoitiin kaikki isot nivelet ja jälkeen venyteltiin. Sarjojen toistot harjoituskaudesta riippuen 1-100. Harjoittelu kattoi voiman ,voima-kestävyyden ,nopeuden,kimmoisuuden,mobiliteetin ,stabilitetin,flexibiliteetin,tekniikan, menttaalisen "karaistuksen" ja monta muuta aspektia!
....MIKÄ on päämäärä?? Mitä halutaan, määrittelee miten ruvetaan harjoitelemaan.

Tuo kuvaus Ginkosta on mun päämäärä?

Teemu Jantunen kirjoitti:

Kysymys kuuluukin: kumpaa suuntausta painotatte itse omassa harjoittelussanne ja miksi ? Vai oletteko valinneet itseni tavoin yhdistelmän molempia tyyliin best of the both worlds?

Oma kuulasekoitukseni on juurikin yhdistelmä noita molempia. Treenaan kuulilla monipuolisesti; mutta GS kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän kahdestakin syystä. Ensiksi siksi, että kilpaileminen on kivaa ja toiseksi sen takia, että oman kehityksen seuraaminen on mielekkäämpää ja jotenkin helpompaa juuri noiden kisaliikkeiden kautta.

Treenaan toistaiseksi aika huonosti GS:ää ajatellen, eli en ole alkuunkaan riittävän paneutunut siihen ollakseni yhtään hyvä (teknisesti varsinkaan), mutta en jaksa ottaa sitä kauhean vakavasti. Kilpaileminen ja niihin (olipa kisa mikä tahansa, pienikin kokoontuminen kellon kanssa riittää!) valmistautuminen pitää kuitenkin mukavaa kipinää yllä.

GS on niin ihastuttavan omituinen ja karu laji, ettei sitä voi olla kokeilematta. Mutta sitä en tiedä, tulenko koskaan treenaamaan vain ja ainoastaan GS-henkisesti ja panostamaan viikkotreenit vain siihen? On kuitenkin tosi hauska tehdä vähän kaikkea ja kisata silloin tällöin sitten siihen päälle. Ja siis tässä mitään kisoja ole vielä takanakaan kuin yhdet, mutta enemmän ehkä edessä.

Tää on ihan hauska aihe. Ite kun aloitin Pavel ja tietty Martti oli ne lähteet mun treeniin. Alkuaikoina Martin ja Pavelin lähestyminen kahvakuulan osalta oli samantyypistä, tää nyt on vaan mun mielipide ja perustuu ainoastaan Martin ensimmäiseen Helsingissä järjestettyyn kurssiin ja näkemiini Pavelin materiaaleihin. Sitten tilasin Cotterin ekan Encyclopedian, mikä on siis tätä samantyyppistä koulukuntaa. Siinä esitettiin GS:n perusteita, esittelijänä Federenko. Muistaakseni Cotter kutsui GS:ää olisko ollut laiskatyyli tjms. Mua huvitti suunnattomasti esimerkiksi Federenkon swingin esitys, se oli mielestäni jotenkin täysin laaduton kuten suurinpiirtein myös muut Federenkon tekniikat . En viitsinyt edes katsoa niitä ajatuksella läpi.

Sitä mä en oikein muista, että missävaiheessa ja miksi GS tyypinen juttu ja niiden tekniika rupesi kiinnostamaan. Samoihin aikoihin kuitenkin tapahtui tämä Cotterin ja muiden hemmojen irtaantuminen Pavelin leiristä ja Cotterin blokissa sekä iron garmin foorumissa asiaa puitiin asiallisesti ja asiattomasti. Kuitenkin sieltä löyty aikas hyviä argumenttejä kun jaksoi suodattaa "paskan" pois.
Sitten tietty Cotter tuli tänne ja musta tuli täysverinen GS hemmo. Nyt siis sitten suunnilleen nauroin kaikelle Pavelin esittämille jutuille. Tätä kesti jonkun aikaa. Niin siis oon äärimmäisyyksien ihminen ja johdateltavissa välillä liian helpostikkin.

Kun suurin innostus ja intohimo laantuu niin usein putkinäkökin laajentuu, näin myös minulla. Nykyään yritän sekoitella asioita enkä ajattele mikä nyt on mitäkin koulukuntaa. Pyrin harjoittelemaan monipuolisesti ja omalla keholla, kahvakuulilla sekä välillä levytangolla. Luin juuri uudestaan Pavelin juttuja ja löysin sieltä taas paljon kivaa mitä olin unohtanut ajan saatossa. GS tyyppiset aikasarjat on mulle mieluisimpia juttuja siitä ei pääse mihinkään. Itseasiassa paljon tunnistin tuosta Ginkon systeemistä omaani, mutta niin tunnistaa kaikki monipuolisesti treenaavat.

Jos GS on niin suuri ja mahtava laji, että sen lajiharjoittelu kattaa kaikki kahvakuulaharjoittelun variaatiot ja on sinällään sopivaa ja riittävää jokaisen tarpeisiin, niin hyvä. En tunne lajia syvällisesti, mutta luulen että näin ei asian laita kuitenkaan ole. Sen sijaan en hetkeäkään epäile etteikö kyseessä olisi hyvä, vaativa ja palkitseva laji jonka avulla tuoda kuulaa välineenä (ja itse lajia yhtenä metodina) esille. Kilpailuhenkisille todellä hyvä tapa päästä kilpailemaan itsensa ja muiden kanssa standardiolosuhteissa. Ja lajin huippujakaan ei tarvitse etsiä tuhansien kilometrien päästä.

Asioista pitää puhua ja mielipiteitään kertoa. En kuitenkaan ymmärrä miksi tulevaisuus halutaan nähdä tyyliin: "toivottasti GS-tyyppisiin pitkiin sarjoihin hyvillä liikkeillä. Kuulan asema maksimivoimavälineenä katoaa". Ensimmäisistä innostuneista on tullut epäilijöitä, mutta jos kahvakuulat ovat olleet portti johonkin uuteen ja parempaan, se on tietysti hyvä asia.

Kahvakuulat ovat saaneet hyvin näkyvyyttä mm. kamppailulajilehtien sivuilla. Ei kuitenkaan kannata seurata kamppailulajimaailman perässä koulukuntaerojen paremmuus-/aitousriitelyihin ja jakaa porukkaa karsinoihin. Sielläkin tosin mahtuu sportti- ja itsepuolustuspuoli yleensä samaan seuraan.

Uskon, että tuotteistaminenkin on tarpeen. Ilman sitä kuulat olisivat jääneet todella marginaaliseksi jutuksi, eikä esimerkiksi tätä sivustoa foorumeineen todennäköisesti olisi.

Onko mahdollista häivyttää "tyylien" erot ja mahdolliset kaupalliset alkuperät ja mahduttaa sekä sportti- että kuntoilupuoli kaikkine variaatioineen saman sateenvarjon alle? Vaikka yhdistäväksi tekijäksi jäisi vain väline, niin mitä sitten. Suomen Latu ry taitaa esimerkiksi olla sauvakävelyn "virallinen" äänenkanattaja ja asiantuntija, eikä sauvakävelyssä ole hiihtämisestä jäljellä kuin sauvat, nekin "vääränlaiset".

Tämä oli juuri se perimmäinen syy miksi kysyin teitin muitten treenifilosofiaa:Pavelin metodi mm.maksimijännityksen käytöstä lyhyessä ajassa suurilla painoilla (esim. herran Beast Tamer Challenge) tuntuu tosiaan osalta maailman GS-guruista totaalisen pois-suljettavalta.Itse en missään tapauksessa halua nähdä kuulalla harjoittelun muokkaantuvan yksinomaan  pitkiin aikasarjoihin keskittyvältä systeemiltä jossa suurten painojen käyttö rajoittuu lähinnä kaupallisiin tarkoituksiin esim. mainoskuvien ja videopromojen muodossa.Kaikki onneksi tähän ketjuun kommentoineet eivät suuremmin pidä äärimmäisestä tyylisuuntien vastakkaisasettelusta, se varmaankin on sitä havumetsän kansan tervettä skeptisismiä :-)

EXACTLY Marko!

MarsWolta kirjoitti:

Uskon, että tuotteistaminenkin on tarpeen. Ilman sitä kuulat olisivat jääneet todella marginaaliseksi jutuksi, eikä esimerkiksi tätä sivustoa foorumeineen todennäköisesti olisi.

Ainakin itse olen tällä vähäisellä ohjaajakokemuksella huomannut että jos menee ihan kokemattomille opettamaan alkeita tai väline-esittelyn, on hyvä olla aika selkeät rajat ja tavallaan paketti mitä vetää läpi. Jotkut haluavat todella kurinalaista ja selkeästi määriteltyä ohjausta, ja haluavat vielä jatkoakin varten materiaalia millä mennä eteenpäin. Jos taas opettaa joidenkin yksittäisten nostojen tekniikkaa kokeneemmille, kuvio on paljon vapaampi ja muistuttaa enemmän ns. lajitreeniä kamppailupuolelta. Ja vielä erilainen tilanne on perusteet osaaville ns. jumpan vetäminen.

Aivan varmasti tuotteistaminen vielä paljon pidemmälle kuin mitä se nyt on, on tarpeen jos haluaa että kahvakuulatreeni leviää uusille ihmisille. Jokainen vetäjähän pystyy tuotteistamaan omia palveluitaan niin pitkälle kuin haluaa, mitä selkeämpiä paketteja, sen helpompi niitä on ostaa. Uskon että se on kannattavaa ja myös hyödyllistä kuluttajalle.

Yksi vielä tuosta alkuperäisestä "isosta jakautumisesta". Huomasin että silloin kun Federenko ilmestyi, suuri osa sellaista, joiden intressit olivat enemmän itse kisaamisessa kuin oman firmansa markkinoinnissa, eivät ottaneet niin radikaalia pesäeroa Paveliin tai niihin metodeihin, vaan jatkoivat treenaamista ja kisaamista omilla tyyleillään Noi dramaattiset suunnanmuutokset taisivat olla enemmän julkisuuspeliä kuin mitään muuta? Puhumattakaan siitä että ne, jotka GS:ää ovat jo vuosikymmeniä treenanneet itä-euroopassa, olivat autuaan tietämättömiä koko läntistä kahvakuulamaailmaa järisyttäneestä episodista

Kukin tyylillään ja tykinkuulillaan!