Opettavainen kokemus, jälleen kerran. Kiertelin Kaliforniaa ja Korean kautta saavuin tänne Kiinaan.
Enimmäkseen olen saanut vahvistusta jo opituille jutuille, mutta myös uutta on tullut opittua. Lähinnä tekniikoiden hienosäätöjä, jotka kylläkin muuttavat monia harjoituksia merkittävästi....erityisesti hengitystekniikat saivat lisäpotkua.

Jälleen huomaa miten paljon on vielä opittavaa ja kuinka nöyränä saa kaiken tämän tiedon edessä olla. Oma linja on pysynyt kuitenkin suhteellisen samana, eikä mieli harjoittelufilosofian suhteen ole muuttunut viimeiseen 10-vuoteen. Pikemminkin se on vahvistunut.  Huomasin miten  eri "koulukunnat" joskus aika sokeastikin sitoutuvat vain omaan tapaansa tehdä asioita....

Opettamiseen ja opetusohjelmiin sain paljon virikkeitä. Fakta on että ns. hyviä juttuja on niin paljon että kaikkia ei millään voi ottaa mukaan yhteen koulutuspakettiin. Girya - ohjaajakoulutukseen otan kuitenkin myös jatkossa mukaan mahdollisimman laajasti  koko harjoittelufilosofian kirjon. Tällä reissulla on vahvistunut todella voimakkaasti  kuinka tärkeää on tuoda esille ne vaihtoehdot joita tämän tyyppinen harjoittelu tarjoaa. Tärkeintä on muodostaa ymmärrys laajasta kokonaisuudesta, ei niinkään se miten jokainen tekniikka hiotaan viimeistä detaljia myöten - siihen menee joka tapauksessa vuosia.....ja tätä vartan voidaan järjestää erillisiä workshoppeja. Kaikki perustuu loppuviimein siihen että henkilö itse harjoittelee.

Tapasin monia RKC ohjaajia ja oli aika hämmästyttävää nähdä kuinka heikosti heillä oli perusasiat hallinnassa.He joutivat opettelemaan uusiksi räkkiasennon, työnnön ja tempauksen....ihan perusjuttuja. Joskus havittelin ihan mielenkiinnosta käyväni RKC:n, mutta nyt se on kyllä taakse jäänyt ajatus.

Pavelni tapa opettaa on vetävä, mutta keskittyy näköjään vain maksimivoimapainotteiseen suoritustapaan, mikä mielestäni ryöstää lajilta paljon. Maksimivoimatekniikat ovat toki tärkeitä,  erityisesti voimanostajille, mutta jos valmentajalla ei ole muita eväitä jää hän paljosta paitsi..... Toisaalta taas on se koulukunta joka keskittyy vain kisanostoihin ja maksimaaliseen kestävyyteen. Sekin on ok jos tavoitteet ovat vastaavat, mutta treenarin ja valmentajan näkökulmasta  vain ja ainostaan tähän keskittyvä osaaminen on  myös rajoittava tekijä. Mielestäni mihinkään kuppiin ei saisi sylkeä vaan poimia kaikista tyylisuunnista ja tekniikoista kuhunkin tarkoitukseen parhaiten sopivat.
Määrätynlainen "ylpistyminen"....- minä osaan kaikki- asenne on  paha este oppimiselle. 

Näytää siltä että KB :n ympärille on rakennetu melkoista markkinointihypeä. Harva liikunnan ammattilainen  USA:ssa  kuitenkaan edes tietää mikä KB on. Pikemminkin kahvakuulilla harjoittelu on täällä vielä "kellaripoikien" puuhaa....vaikkakin kovassa nousussa.  Nettiä selaamalla saa sellaisen kuvan että homna on  kovassa kurssissa, mutta todellisuudessa bodaaminen ja fitness jylläävät.Toisaalta taas on hyvä että näin pieni laji on saanut niinkin paljon julkisuutta verkossa. Dragondoorille pitää nostaa hattua siitä kuinka hyvin he ovat osanneet markkinoida kuulaharjoittelua verkossa. Suuri kiitos tästä kuuluu Pavelille ja John DuCanelle.  Tunnen myös määrätynlaista myötätuntoa Pavelia kohtaan, eikä tunnu kivalta että monet  hänen entisistä oppilaistaan kaatavat kuraa hänen niskaansa.

Tulevilla kursseilla tulen vertailemaan  eriaisia suoritustapoja ja tekniikoita sekä niiden käyttötarkoituksia. Tässä mielessä tulen  painottamaan myös GS-tekniikoita.

Toukokussa saadaan Suomeen Vasily Ginkon GS- koulutus..... hän tulee jossain vaiheessa mukaan myös Girya- ohjaajakoulutukseen. Kesän aikana pidämme myös Steven kanssa workshopin jossa ei heilutella kuulaa vaan tehdään jotain muuta kivaa.....