Et ole kirjautunut käyttäjäksi.
Miten ymmärrät toiminnallisen harjoittelun?
Mä olen käsittänyt sen niin että on joku asia mitä haluan pystyä tekemään, vaikka nyt käsinseisonta. Harjoittelemalla sitä kykyni tehdä sitä paranee. Toiminnallisuus siis vaihtelee sen halutun tarkoituksen mukaan. Onko olemassa jotain yleistä toiminnallisuutta?
Mitä haluat pystyä tekemään
- vuoden päästä
- viiden vuoden päästä
- 20 vuoden päästä
??
Kirjautunut ulos
Pikainen huomio: näkisin, että mukautumiskyky on olennainen osa toiminnallisuutta. Niin keho kuin mielikin sopeutuu nopeasti vaihteleviin oloihin ja tilanteisiin sen sijaan, että jämähtäisi kankeasti totuttuihin asetelmiin.
Käytännössä siis samaa (vapaata) liikettä harjoitetaan eri tekniikoilla, rasitustavoilla, kulmilla, alustoilla, välineillä...eli sopeutetaan kehoa eri tilanteisiin.
Kirjautunut ulos
Elainmaailmassa on paljon toiminnallista harjoittelua. Kissanpennutkin viettavat pentuajan leikkien ja nahistellen jotta niista kasvaisi aikuisina vahvoja ja taitavia metsastajia. Ilman tata luonnollista harjoittelu vaihetta saattaisi jaada hiiret nappaamatta. Toiminnallinen harjoittelu voisi olla sellaista joka kantautuu oikeaan maailmaan kykyna suoriutua elaman haasteista. Tai ainakin pystyisi suoriutumaan haasteista joita on ennen muinoin ihmisillakin ollut kuten metsastys, rakentaminen, sotiminen jne.. Nykyajan haaste taitaakin olla lahinna terveena pysyminen ja taten hiukan itseaan niskasta kiinni ottamista jotta pysyy liikkeella eika anna itsensa sammaloitua. Mutta pelkka fyysinen rasittuminen rasittumisen vuoksi ei ole aina hauskaa. Tarvitaan haasteita ja vaihtelua. Haasteet ja vaihtelu tekevat harjoittelun vahan kuin leikkimiseksi ja rajojensa koetukseksi. Kehittyminen taas tuo uusia haasteita ja harjoitteluansa voikin jo kutsua toiminnalliseksi. Tai leikkimiseksi.
Kirjautunut ulos
Hieno kommentti.
Minulla on kaksi pientä poikaa ja olen sitä mieltä, että joku vietti niitäkin ajaa painimaan. Ja lisäksi fyysinen väsymys tuo pojille selvästi hyvää oloa. Minusta tuo kuulahomma on osaltaan juuri nahistelun korvike. Paini on parasta liikuntaa, mutta ei sitäkään pysty aikuisiällä joka paikassa harrastamaan. Eikä ole tarpeenkaan.
Kirjautunut ulos
Mä olen omia lapsiani katsellessa huomannut että esim. kävelemään opettelu on aikamoinen projekti. Sitä tehdään koko ajan kunnes se sujuu, ja sitten aletaan treenaamaan juoksua ja hyppimistä. Lapsilla myös kyykky ja tavaroiden maasta nostaminen onnistuu todella luonevasti, mikä on hienoa ja samalla surkuhupaisaa kun miettii missä kunnossa olin itse 25 -vuotiaana, kun en enää päässyt kyykkyyn 
Mun oma "toiminnallinen" harjoittelu on siis tavallaan ns. normaalien liikeratojen uudelleen löytämistä ja perusinhimillisen suorituskyvyn hakemista. Ajattelen että keholla pitäisi pystyä tekemään mahdollisimman monipuolisesti asioita, ja että liikeratojen pitäisi olla sujuvia useaan suuntaan, ja että asentojen ja ryhdin pitäisi olla kohdallaan. Siis jos haluaa puhua toimivasta kehosta.
Kirjautunut ulos
Toisinaan taas näkee outoa "toimninnallista" harjoittelua.... tehdään ojentajapunnerrusta jalanojennuskoneessa, ja kyykkyjä tempausasennossa Smit-laitteella...ja toisinaan kuviot ovat niin hienoja että on vaikea löytää ketään jolle niistä olisi suoranaista hyötyä.
Sitten voidaan puhua myös toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista fyysisistä ominaisuksista sekä sellaisesta "yleistoiminnallisesta" harjoittelusta, jonka avulla pysymme mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa . Tämänkaltaista harjoittelua olen kutsunut toiminnalliseksi terveysliikunnaksi ...."harjoittelu joka kehittää monipuolisesti lähes kaikkia fyysisiä ominaisuuksia, aiheuttamatta liiallaista väsymistä tai kuormitusta..." ..." joka perusta rakentuu terveyden pohjalle..." Onneksi terveysliikunnan puolella ollaan pikkuhiljaa heräämässä myös siihen että ihmisen on hyvä tehdä muutakin kun kävelyä, uintia ja pyöräilyä.
Matalatehoiselle kestävyysharjoittelule on annettu yleisesti liian suuri arvo. Sen varjoon on jätetty juuri ne harjoitukset ja ominaisuudet jotka ovat toimintakyvyn kannalta tärkeimpiä ( liikkuvuus - nivelten terveys, voimaominaisuudet, tasapaino, keho hallinta )
En tiedä miksi mutta monta kertaa meillä ihmisillä on tapana tehdä yksinkertaisistakin asioista vaikeita...sen jälkeen ne kai kuulostavat hienommilta. Mutta tottakai asioille tarvitsee antaa nimia jotta niille saadan jonkinlainen identiteetti.
Asiat jotka ovat liian lähellä ja liian ilmiselviä eivät varmaankaan voi olla hyviä :-) Yksinkeraisuudesta löytyy kuitenkin monimuotoisuus...joskus liikaakin :-). Kaikilla meillä on käytössämme maailma hienoin harjoittelulaite, oma kehomme.
Meidän tulisi käyttää pääasiassa sellaisia välineitä ja harjoittelutapoja joiden kautta opimme käyttämään kehoamme. Nämä ovat ne yksinkertaiset periaattet joiden pohjalta olen tehnyt valmennustyötä sekä myynyt välineitä..., ja nimittänyt kokonaisuutta nimellä Compact Conditioning ( CC ). Nimi on joskus sekoitettu Matt Fureyn systeemiin, koska nimet ovat niin lähellä toisiaan.. haitanneko tuo... Periaattet ovat samoja....käytäntö tosin eroaa melkoisesti + en usko BW- harjoittelun kaikkivoipaisuuteen.
CC on tavallaan juuri sitä mitä kutsun toimillalliseksi terveysliikunnaksi , mutta siinä voidaan edetä vielä askeleen pidemmälle. CC:llä on määrätynlainen lajinomainen rakenne jonka vuoksi sitä on helppo toteuttaa myös ryhmätunneilla. Perustan muodostavat hengitysharjoitukset. Sieltä liikkuvuus ja koordinaatio/ tasopainoharjoituksiin...sitten voimaperäiseen venyttelyyn ja voimaharjoitteluun, josta erotellaan erityyppiset voimaominaisuudet..... Kaikki tämä sekoitetaan "muuttuvien" tekijöiden kanssa ( volyymi,tempo, liikenopeus, lepotaukojen pituus, toiston pitus, staattine/dynaaminen lihastyö....) määrätyllä tavalla. Suunnitelma tehdään ylensä 7 päivän mikrosyklinä.
CC sai alkunsa siitä, että oma harjoitteluni oli aikoinaan lukemattomien vaihtoehtojen "sotkula", joka kaipasi punaista lankaa. Huomasin nopeasti että hatjoitelu on huomatavasti mielekkäämpää kun takana on "laji", systeemi, josta voi selkeästi amentaa voimaa. Kutsuin sitä, varmaan mielikuvituksen puutteen vuoksi , jumpaksi. Vuonna -99 eräs, markkinointihenkinen asiakkaani sanoi että " täähän on aika nasta ja kompakti tapa hoitaa kuntoa...mitä tää nyt sit on...ja sitten nää liikkeet joille ei ole nimiä..". En osannut sanoa siihen muuta kun " tää on tällästä vanhanajan jumppaa...ja liikeille saat itse keksiä nimet.". Siihen hän että " eiköhän sanota tätä kompaktijumpaksi ... . Englanninkielinen nimi siitä piti kuitenkin vääntää, ja liikkeillekin pikkuhiljaa nimiä kehitää,.... hyvä niin sillä - as we speak, kiinnostusta CC:lle on löytynyt yhä enenemässä määrin myös ulkomailta...mm. Steve C. kanssa kartoitamme USA:n toimintamalleja.
Täytyy kuitenkin tunnustaa että vaikeinta tässä minulle henk.kohtaisesti on markinointi - ja olen kyllä kullutkin että sa näkyy, tai siis ei näy ....tämä on yksinkertaisesti ollut liian läheinen asia..... Toisaalta on todetava, että John D. on tehnyt loistavaa työtä Pavelin ja dragondoorin suhteen, ja onnistunut nostanaan tätä treenitapaa tavanomaisen saliharjoitelun rinnalle....
TYÖPAIKKAILMOITUS... eli jos siellä jossain majailee markkinointihenkinen, työtäpelkäämätön ja riskinsietokykyinen henkilö niin ota yhteyttä...yhtiökumppania kaivataan :-)
Kirjautunut ulos
Kiitos Martti, olipas mielenkiintoinen teksti. Tuo selvensi paljon mistä tuossa Compact Conditioning -jutussa on kyse. Itse asiassa se on jäänyt mulle aina vähän epäselväksi, eli mitä kaikkea kokonaisuus pitää sisällään yms. ja olisi kiva lukea aiheesta lisää. Toivottavasti innostut jonain päivänä laittamaan vaikka blogin pystyyn ja laittamaan lisää mietteitäsi muiden luettavaksi.
Martti Nappari kirjoitti:
Onneksi terveysliikunnan puolella ollaan pikkuhiljaa heräämässä myös siihen että ihmisen on hyvä tehdä muutakin kun kävelyä, uintia ja pyöräilyä.
Matalatehoiselle kestävyysharjoittelule on annettu yleisesti liian suuri arvo. Sen varjoon on jätetty juuri ne harjoitukset ja ominaisuudet jotka ovat toimintakyvyn kannalta tärkeimpiä ( liikkuvuus - nivelten terveys, voimaominaisuudet, tasapaino, keho hallinta )
Toi on mun mielestä ihan käsittämätöntä että terveille ihmisille ei tosiaan tarjota ns. perinteisten auttajien taholta muuta kuin tuota kävely jne. reseptiä. Ihmisiin tunnutaan suhtautuvan monesti ikäänkuin he olisivat heikkoja ja hauraita, ja menisivät rikki heti jos tekevät jotain vähän haastavampaa tai raskaampaa. Miten ihmeessä me ollaan lajina selvitty näin pitkälle jos muka oltaisiin niin heikkoja? Sitäpaitsi joku pelkkä lenkkeily ilman kunnon nivel- ja lihashuoltoa ja kiinnittämistä huomiota juoksuasentoon on varmasti pitkässä juoksussa aika tuhoisaa sekin Monesti näkee ihmisiä lenkillä ihan todella hurjissa asennoissa.
Uskon että moni suomalainenkin on löytänyt ainakin kahvakuulat juuri Pavelin tuotteiden kautta, tämän saitin lisäksi. Meillä on myös mahdollista oppia heidän virheistään, kun pääsemme katselemaan oppiriitoja täältä vähän kauempaa. Pavel on ehkä mun mielestä hieman sortunut sellaiseen "tiedon portinvartija" -syndroomaan, vaikka en usko että se on ainakaan täysin tarkoituksellista. Silti, mun mielestä hyvä että kokonaisvaltainen suhtautuminen harjoitteluun leviää, keinolla millä hyvänsä
Kirjautunut ulos
Hyvä Martti!! Hyvä että terveyttä lähestytään muustakin näkökulmasta. Hoitotyössäni koen vaikeaksi selittää ihmisille että normaalille ihmiselle tärkeintä on TERVEYS. Määritelmä on hieman hankala ja tietysti henkilökohtainen. Mutta kova kunto EI välttämättä ole sama kuin terveys!! Jätkä voi juosta maratoneja ja olla kovakuntoinen, mutta kärsiä astmasta, nivelten artroosista( kulumasta), lihasjäykkyyksistä ja kehon epätasapainosta (huono biomekaniikka).
Scott Sonnonilla oli mielastäni hyvä näkemys kokonaisuudesta. Ensin TERVEYS sitten OMINAISUUDET sitten vasta LAJI....jne. Jos ihmiset harrastaisivat näillä periaatteilla,ei tarvitsisi jatkuvasti kuulla kuinka jengillä on paikat romuna ja jumissa!!
Jos saat tämän nykytrendin muutettua, susta tulee Suomen Tahko Pihkalan inkarnaatio (lisänimike Suomen kahvakuulan isän lisäksi)!!!
Kirjautunut ulos
Täytyy sanoa että lukiessani Martin ja Markon ajatuksia se saa stimuloitumaan omat ajatukset! Jätkät on itse kovakuntoisia ja vahvoja, muta silti ajattelevat asioita monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti eivätkä sokeudu pelkkiin tuloksiin! Ei ihme että tämän lukemisesta on tullut päivittäinen tapahtuma.
Kirjautunut ulos
Juuri niin Jake.. " vale jonka kuulee tuhat kertaa muuttuu totuudeksi "
Marksille..
Portinvartija...aika osuvasti sanottu. Steve otti asian myös esille, ja puhui eriävistä näkemyksistään. Monet tuntuvat olevan myös kiusaantuneita siitä, että vanhoja juttuja esitetään uusina / omina keksintöinä..., mikä on itseasiassa aika yleistä nykyään.
Toisaalta jonkinlaista nokkapokkaa syntyy aina kun "ryhmäkoko" kasvaa yli yhden ja joskus itseekseenkin tulee kinattua :-) . Kun erityyppisiä persoonia hakeutuu saman harrastuksen pariin on ymmärrettävää että kaikilla ei ole samoja tavoitteita, ja että mielipitekin vaihtelevat ja jalostuvat ....ja hyvä niin. Laji kehittyy paremmin kun tiukat reunasäännöt poistuvat eikä nojata vain yhteen oppiin. Näin syntyy myös erilaisia koulukuntia, joissa painotetaan/tavoitellaan eri asioita. Rakentava keskustelu ja vuorovaikutus, jota täälläkin käydään, on mielestäni kaiken perusta.
CC kautta olen halunnut tuoda esille oman näkemykseni siitä, että "seinät on leveällä ja katto korkealla " CC vosi kuvailla liikunnan vapaaotteluksi.
Valitettavasti en toistaiseksi ehdi pitämään selaista blogia mitä toivoisin....mutta tämä harjoittelu.net toimii kohdallani jokseenkin samantapaisesti. CC ryhmätunneista tulee lisää tietoa syksyn aikana kun ryhmätunteja vetävien paikkojen yhteismarkkinointi alkaa. Kirjoitan tätä ennen periaatteista vielä artikkelin tietopankin puolelle, joka tulee siivouksen alle.
Kirjautunut ulos
Munkin mielestä se on vain rikkaus, että on useampi eri näkemys ja tapoja toimia. Ja politikoinnista huolimatta pidän silti Pavelin kirjoja ja muutakin materiaalia tosi suuressa arvossa. Maailmassa on tilaa vaikka kuinka monelle eri koulukunnalle
Kirjautunut ulos
marks kirjoitti:
Mitä haluat pystyä tekemään
- vuoden päästä
- viiden vuoden päästä
- 20 vuoden päästä
??
Oma kokonaisvaltaisempi liikunnanharrastukseni lähti liikkeelle juuri noista kysymyksenasetteluista. Ikääntymistä en pelkää, raihnaantumista kyllä. Vaikka olen salilla käymisen aloittanut viitisentoista vuotta sitten ja juossut kaikki (naisille) normaalit aerobic-tunnit ja spinningit, vasta kahvakuulien löytäminen (Pavelin kautta) antoi minulle ne avaimet, joita kaipasin. Pavelin kunniaksi on sanottava, että hän teki kahvakuulailukynnyksen naisille helpoksi tekemällä meille oman kirjan (From Russia with tough love), nyt tällä tietämykselläni jo tajuan, etten olisi semmoista erikseen tarvinnut, mutta luulenpa että aloituskynnys olisi ilman sitä ollut liian korkea. Oletan, että kaikki se muu kuvio on vain taitavaa markkinointia (vrt. Pilates/ Method Putkisto jne.). Jotta tuote menisi kaupaksi, se on pakattava houkuttelevasti. Perustreenaaminen ja terveen järjen käyttö eivät ole houkuttelevia...
Marks kirjoitti myös:
"Mun oma "toiminnallinen" harjoittelu on siis tavallaan ns. normaalien liikeratojen uudelleen löytämistä ja perusinhimillisen suorituskyvyn hakemista. Ajattelen että keholla pitäisi pystyä tekemään mahdollisimman monipuolisesti asioita, ja että liikeratojen pitäisi olla sujuvia useaan suuntaan, ja että asentojen ja ryhdin pitäisi olla kohdallaan. Siis jos haluaa puhua toimivasta kehosta."
Juuri näin!
Olen viime aikoina alkanut vakavasti miettimään aivojen, ja varsinkin hypothalamuksen, merkitystä erilaisissa vanhenemis/rappeutumisilmiöissä. Miltä teistä tuntuu ajatus aivojen toiminnan aktivoimisemista "toiminnallisella" treenillä? Intuititiivisen haparoiva ajatukseni menee jotenkin sitä kautta, että kun kehon hapenotto, verenkierto, lihaskunto, hormonitoiminta jne. ovat balanssissa, aivot viestittävät koko kropalle "nuoruuden eliksiiriä"...
Voisin kertoa esimerkkejä munasarjoista ja ikääntyvistä naisista, mutta säästän teidät niiltä 
Kirjautunut ulos
Mä olin syksyllä käymässä vierailijana sellaisessa kuntoutuskeskuksessa, jossa neuropsykologi jutteli muistaakseni tuohon liikunnan ja aivojen kuntoutukseen liittyvistä jutuista. Käsitin että esim. käden alue aivoissa on suhteessa todella suuri, ja kun kättä liikuttelee eri tavoilla se aktivoi aivojen näitä osia. Voisi kuvitella että itsensä liikuttaminen mahdollisimman monipuolisesti juuri kolmiulotteisessa ympäristössä aktivoisi aivoja myös monipuolisesti. Joku, jolla on tästä enemmän tietämystä voisi valaista asiaa lisää.
Tämän takia esim. tanssia suositellaan kuntoutusmuodoksi monelle, sillä rajoituksella että alat toimivat. Se on hauskaa ja siinä liikutellaan kehoa ja raajoja monenlaisiin suuntiin, vieläpä luovalla tavalla. Luulisi että myös Body Flow tyyliset kuperkeikat olisivat hyvä juttu.
Frank Forenchic kirjoittaa myös tuosta tanssista, ja rummuttaa luovan ja leikkimielisen mutta myös vauhdikkaan liikunnan puolesta, juuri edellemainituista syistä ja myös siksi että kehon eri nesteet kiertäisivät kunnolla.
Ross Enamait hehkutti jossain jutussaan myös jonglööräyksen aivoja aktivoivasta vaikutuksesta.
Jos pitäisi valita enemmän aivoja aktivoiva liikuntamuoto ylätaljan tms. laitteiden tai vaikka nyt kahvakuulan välillä, niin ei kestä kauaa tehdä sitä valintaa
EDIT:
Niin, Varpu, mun piti vielä sanoa että olen samaa mieltä tuosta Pavelin From Russia -kirjasta. Hyvää matskua (kuten muutkin hänen kirjansa), ja hienoa huomata että se laskee kynnystä tarttua kuulaan. Andrea Du Cane on myös hyvä valinta liikkeiden esittelijäksi.
Viimeksi muokattu marks (12.07.2007 21:31:16)
Kirjautunut ulos
Ehkä hiukan asian vierestä, mutta kuitenkin toiminnallista treeniä...
Onko kellään ideaa HENKISEEN TYHJENNYSHARJOITUKSEEN? Eli miten treenaamalla saisin aivoihini sellaisen saman reaktion kun läppärille, kun se tilttaa, ja otan akun pois ja käynnistän uudelleen?
Vaikka tää kuulostaa varmaan huvittavalta, kyse ei ole vitsistä... Eli haen jotain sellaista, missä yhdistyy tarpeeksi suuri rasitus pään piuhojen uudelleen organisoitumiseen (mikä kai vaatii jotain "ristikkäistreeniä", jos kerran ne piuhat menee aivokurkiaisessa ristiin, ts. vasemman käden/ vartalon puolen liikkeet aktivoivat oikeaa aivopuoliskoa ja päinvastoin...)
terv. Yksi aivojumista kärsivä kirjailija
Kirjautunut ulos
En ole ihan varma ymmärsinkö oikein tai pystynkö auttamaan, mutta mulla on jonkinlaista pään nollauskokemusta treenien avulla.
Yksi nopea tapa, n. 10 minuuttia ottava, on tehdä 100 x burpees aikaa vastaan. Se on lyhyt ja tuskallinen treeni, jossa ei pysty keskittymään mihinkään ja olo on sekava, kun yrittää selvitä mahdollisimman hyvällä ajalla.
Point being: lyhyt ÄÄRIMMÄISEN intensiivinen treeni, jonka aikana ei pysty ajattelemaan mitään järkevää tahi keskittymään mihinkään muuhun. Kroppa on aivan tuhottu, ja sen jälkeen uudelleenkäynnistynyt.
Joskus on mulla ollut tilanne kun on koko päivän ollut turhautuneena sisällä tekemättä sitä yhtä hoitamatonta ja jatkuvasti lykättyä työtä (turhilla tekosyillä).. Tän tyyppinen treeni on mulla toiminut totaalisena uudelleenkäynnistäjänä.
Toivottavasti auttoi.
Viimeksi muokattu Wunder (16.07.2007 18:37:38)
Kirjautunut ulos
HUH! Kuulostaa kyllä juuri oikeanlaiselta nollaustreeniltä, mutta löytyykös siitä jotakin maitoversiota? Mulla kun ei suju yksikään (ns. miesten) punnerrus, puhumattakaan hypyn ja punnerruksen yhdistelmästä...
Kirjautunut ulos
Kyllä, tee ilman punnerrusta. Heittäydyt alastullessa punnerruksen ylä-asentoon, tekemättä punnerrusta, ja jatkat siitä normaaliin tapaan.
Kirjautunut ulos
Varpu kirjoitti:
Ehkä hiukan asian vierestä, mutta kuitenkin toiminnallista treeniä...
Onko kellään ideaa HENKISEEN TYHJENNYSHARJOITUKSEEN? Eli miten treenaamalla saisin aivoihini sellaisen saman reaktion kun läppärille, kun se tilttaa, ja otan akun pois ja käynnistän uudelleen?
Saanko kysyä, miksi pyrit tähän tilaan? Tai mitä oikeastaan tarkoitat tyhjennyksellä?
Yksi vastaus voisi tietysti olla se, että alat harjoittaa itseäsi jonkin (itämaisen) kamppailulajin parissa kunnes mielestä tulee ei-mieli, ajatuksesta ei-ajatus ja teosta ei-teko
Mutta sanoisin että mieltä kannattaisi harjoittaa suurimmaksi osaksi mielen harjoittamiseen tarkoitetuilla tekniikoilla, meditaatioilla, keskittymisharjoituksilla, visualisoinneilla jne. Sitä kautta pääsee käsiksi myös tuollaiseen "tyhjyyksiin", mikäli nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Kehoa rääkkämälläkin tuo onnistuu, ihan varmasti, mutta pidemmän päälle voi olla hyödykkäämpää opetella myös muita lähestymistapoja.
Eikä muuten todellakaan kuulosta huvittavalta. Kehon mahdollisuudet ovat pienet verrattuna mielen potentiaaliin - puhumattakaan siitä että osaa yhdistää ne kaksi. Todella harva kuitenkaan viitsii tutkia asiaa sen tarkemmin...ja ei, eihän se ole tämänkään foorumin tarkoitus ja idea. Mutta noin sivujuonteena hyvä huomioida täälläkin.
Kirjautunut ulos
Oan kirjoitti:
Saanko kysyä, miksi pyrit tähän tilaan? Tai mitä oikeastaan tarkoitat tyhjennyksellä?
Yksi vastaus voisi tietysti olla se, että alat harjoittaa itseäsi jonkin (itämaisen) kamppailulajin parissa kunnes mielestä tulee ei-mieli, ajatuksesta ei-ajatus ja teosta ei-teko
Mutta sanoisin että mieltä kannattaisi harjoittaa suurimmaksi osaksi mielen harjoittamiseen tarkoitetuilla tekniikoilla, meditaatioilla, keskittymisharjoituksilla, visualisoinneilla jne. Sitä kautta pääsee käsiksi myös tuollaiseen "tyhjyyksiin", mikäli nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Kehoa rääkkämälläkin tuo onnistuu, ihan varmasti, mutta pidemmän päälle voi olla hyödykkäämpää opetella myös muita lähestymistapoja.
Eikä muuten todellakaan kuulosta huvittavalta. Kehon mahdollisuudet ovat pienet verrattuna mielen potentiaaliin - puhumattakaan siitä että osaa yhdistää ne kaksi. Todella harva kuitenkaan viitsii tutkia asiaa sen tarkemmin...ja ei, eihän se ole tämänkään foorumin tarkoitus ja idea. Mutta noin sivujuonteena hyvä huomioida täälläkin.
Vanhana zenbuddhistina ja osa-aika-taolaisena ymmärrän oikein hyvin, mitä ajat takaa . Mielen harjoittaminen on itse asiassa pääprojektini, fyysinen puoli toimii sen apuvälineenä. Ja kaikkein suurin kiinnostuksen kohteeni on juuri tuo mielen potentiaalin yhdistäminen kehon harjoittamiseen. Esimerkiksi vanhenemista on mielenkiintoista tarkastella siitä näkökulmasta. Varsinaista kamppailulajia en treenaa, mutta Tiger Qigong on ohjelmassa.
Mutta writer´s block on ilmiönä sillä tavoin hankala, ettei sitä meditoimalla ylitä. En ainakaan minä. Tarvitaan rankempia menetelmiä. Tietyssä mielessä kyse on yliminän vallan nujertamisesta. Moni kirjailija käyttää perinteista p*seet olalle -menetelmää, mutta kokemuksesta tiedän ettei siitä ole hyötyä, varsinkaan enää, kun iän karttuessa krapula vaatii kovemman veron.
Burpeet vaikuttavat ensikokemalta hyviltä tähän tarkoitukseen. Valitettavasti vain kuntoni ei riittänyt homman viemiseen ääripisteeseensä, ja kun en ole hitustakaan masokisti lopetin siihen, mihin kuntoni loppui .
Kirjautunut ulos
KIITOS WUNDER!!!!
Tää toimi. Sain tulpan auki ja puolitoista liuskaa tekstiä aikaan. Jee! (Jos riemuni tuntuu ylimitoitetulta, niin taustaksi: olen kolme viikkoa istunut tyhjän ruudun ääressä...)
Viimeksi muokattu Varpu (17.07.2007 13:44:39)
Kirjautunut ulos
Ha, kiva kuulla!
Kirjautunut ulos
Tyhjyys on muotoa ja muoto on tyhjyyttä..
Kirjautunut ulos
Varpu kirjoitti:
Onko kellään ideaa HENKISEEN TYHJENNYSHARJOITUKSEEN? Eli miten treenaamalla saisin aivoihini sellaisen saman reaktion kun läppärille, kun se tilttaa, ja otan akun pois ja käynnistän uudelleen?
Tämä on itse asiassa hyvin mielenkiintoista. Olen juuri kirjoittamassa kouluhommiin (ihmismaantiede) liittyen tekstiä siitä miten Yhdysvaltojen köyhille ghettojen nuorille koripallo on eräänlainen "pakopaikka" - Mahdollisuus unohtaa kaikki ikävä ympäriltä. Toki se on myös heille mahdollisuus parempiin elioloihin.
Itselläni ei ehkä niinkään liikunnan/urheilun osalta ole kyse siitä, että hakisin ns. tyhjennystä. Vaan luulen, että itselleni on kehittynyt "riippuvuus" treenaamiseen.. pariin päivään jos ei saa mitään tehdä niin kroppa alkaa huutaa äksöniä Eikös sitä liikkuessa elimistöön kehity kaikenlaisia aika voimakkaitakin mielihyvää tuottavia aineita? Ainakin "juoksijan pilvestä" olen kuullut puhuttavan..
Kirjautunut ulos
Uskon vahvasti, että kyse on myös luonteesta mitkä keinot toimii. Itse teen kuten me ihmiset ollaan kivikaudelta asti tehty - pää täyteen ja joraamaan. Useimmiten se auttaa jos tekee vain muutaman kerran vuodessa. Ja painihan salilla auttaa aina!
Kirjautunut ulos