Mulla ei ole muuta rutiinia kuin rauhalliset passiiviset venytykset illalla treenin jälkeen. Olen monta kertaa todennut että jos venyttelyt unohtuu, on seuraavana päivänä vähintään jalat ihan tukossa ja sitä myöten muutenkin paska olo.

Todellista tarvetta muunlaiseen huoltoon ei ole ollut, mutta toisaalta yleensä ainoa tukkeutumisongelma onkin pelkästään jaloissa.

Teen silloin tällöin keskipitkiä kävelylenkkejä, ja ne tuntuvat hyvin palauttavilta ja rentouttavilta.

Viimeksi muokattu Wunder (05.03.2007 14:45:43)

Otetreeniin hyvä palauttava voisi olla myös riisin kaivelu. Eli joku ämpäri tai astia täyteen raakaa riisiä, sitten käsi sinne ja puristelua ja käden availua. Ehkä myös hyvä ekstensoritreeniin?

CrossFit Journalissa oli aikoinaan teemanumero palautumisesta (Vol. 29 January 2005). Siinä otettiin aika kokonaisvaltainen ote palautumiseen. Siinä saa pisteitä eri osa-alueista:
- Ravinto: 4
- Uni: 3
- Ihmissuhteet: 1
- Rentoutuminen/yksinolo: 1
- Leikki: 1

Yhteensä maksimissaan 10 pojoa. Ideana on se, että treenin intensiteettipojot (1-10) eivät saisi ylittää palautumispojoja. "Kun menee paskasti, ei kandee vetää itseään paskaksi."

Tuon fiksun systeemin kun vielä jaksaisi sisällyttää treenipäiväkirjaansa.

Ai niin, aiheeseen. Mä palauttelen itseäni lämmittelyllä, venyttelyllä, saunomisella, ulkoilulla ja paljolla unella.

Joogassa olen kerran viikossa käynyt.

Oikeastaan meidän lapset ei enää heräile yöllä kovinkaan usein. Mutta muuten kyllä liian lyhyet unet vaikuttaa mulla oikeastaan kaikkeen toimintaan. 10v sitten oli ihan eri juttu, 5 tuntia riitti hyvin, nyt pitää olla 7 jos haluaa että treenit tai mikään muukaan kulkee

Mulle kerrottiin että jos mies on 40 vuotias ja herää aamulla ilman minkäänlaisia kipuja niin hän on kuollut. Uskoin siihen itsekin vuosia. Mulle on kolahtanut Scott Sonnonin ideat treenaamisesta ja muusta lihashuollosta. Omat kokemukset puoltavat näitä.

Martti, tällanen opas olisi taatusti tarpeen! Ainakin jos on  tälläinen vanha rupinen  kurppa. Olen treenannut kamppailulajeja pitkään( joskin omalla vaatimattomalla tasollani). Jo silloin koitin löytää hyviä venytys / palautus systeemeitä. Olen tehnyt joogaa n. 10 vuotta aamuisin mutta kehitys on pysännyt. Tehdessäni pitkiä venytyksiä ( jooga asanoita ) 2-5 min, "notkistuin n. 6kk. Sitten kehitys "hyytyi". Samalla menetin kehostani perus tonuksen. Se ilmeni esim. yrittäessäni tehdä pitkästä aikaa yhden käden etunojapunnerruksia. En pystynyt aluksi saamaan riittävää jännitystä kehooni. Shokki oli melkoinen ( aikaisemmin tein yli 20 punnerrusta ). Löytää ja oppia dynaaminen ja aktiivinen venytys olisi kullan arvoinen. Olen tehnyt mansen mörököllin ( Martin ) voimaperäisiä venytyksiä ja ne ovat tuntuneet erittäin lupaavilta. Olisiko sulla Martti kertoa ohjenuorana miten, milloin ,kuinka useasti teet niitä?? Jos teet kirjan ,tässä sulla varma ostaja!

kiitos kysymästä.....pitkillä passiivisilla venytyksillä on tapana "löystyttää", joten  niitä ei pitäisi käyttää pääsääntöisesti   - toi sun kuvaus 1-käden punnerruksesta on aika järkyttävä esimerkki, jos fysiikka  on muuten pysynyt suht samana. Voimaperäisiä ventyksiä 2 x viikko riittää periaatteessa hyvin. Oikea tekniikka/asennot ja keskittyminen ovat tärkeämpiä kun aika ja määrä. Toisaalta pitää ottaa huomioon että meihin "vanhuksiin" ei päde samat säännöt kun 2-kymppisiin....eli jos aktiivisen notkeuden ja liikkuvuuden suhteen muistuttaa rautakenkea olisi hyvä jos pystyisi yhdistämään saman päivän tai samaan harjoituksen ( jälkimmäinen on paras vaihtoehto ) sisään sekä rentoutavia että aktiivista lihastyötä vaatiavia harjoituksia.

Aivan..vaikka nilkkapainolla, tai ilman painoa, yhdellä jalalla seisten - seinästä tukea ( eri teknikoita käyttäen ) Yksi hyvä yksinketainen kotikonsti esim. lannerangalle on sellainen jossa  maataan päydän päällä - lantio reunen yli - jalat ovat kevyesti koukussa, päkiät maassa ( kevyt tuntuma ) - kädet ojennettuna eteen -pöydän reunasta kiinni, tai koukussa rinnan alla....puhalla ilma ylos ja rentoudu ja anna lannerangan venyä ja reisiluiden "irrota" kuopistaan n. 30 s. . Nosta sittten jalat irti lattiasta rauhallisesti ( jännitä lihaksia ennen varsinaista nostoa ) ja tee kevyttä, lyhyttä, pumpaavaa liikettä alavartalolla muutamia ketoja ( 5-10)....rentouta jällen ...pumppaa, rentouta...loppu

Nakmui, tein monta vuotta ashtanga joogaa. Homma oli hyvä ,muta tuli tehtyä vähän liian paatoksella. Voisin väittää että tuloksena mulla on liikkuvampi kroppa noin yleisesti, mutta yliliikkuva lanneranka ja SI nivelet!! Vika ei ole joogassa yleensä vaan tekiöissä ja mahdollisesti vetäjissä. Kun joogaan viedään qadrantti talouden tulosvastuu ajattelu, niin se ja ilmapiiri yllyttävät ylittämään rajat liian useasti. Tästä monta esimerkkiä.
Olen tehnyt tuota kädet suorana nojaten pöytään ja hakien pätkän ( kaarteen ) rangasta ja tehnyt siihen jännitys rentous venytyksen. Haen jäykkiä kotia ja haen kohdistuksen lisäämällä eteen tai taaksetaivutusta. Sitten jännitän rangan lihaksia pystysuunnassa. En pyri jännittämään koko selkää kerralla,koska sitä on vaikea hahmottaa. Se toimii hyvin ja löysää pituus suunnassa. Tuntuu kuin äijä venyisi muutaman sentin.

jake heke kirjoitti:

Nakmui, tein monta vuotta ashtanga joogaa. Homma oli hyvä ,muta tuli tehtyä vähän liian paatoksella. Voisin väittää että tuloksena mulla on liikkuvampi kroppa noin yleisesti, mutta yliliikkuva lanneranka ja SI nivelet!! Vika ei ole joogassa yleensä vaan tekiöissä ja mahdollisesti vetäjissä. Kun joogaan viedään qadrantti talouden tulosvastuu ajattelu, niin se ja ilmapiiri yllyttävät ylittämään rajat liian useasti.

Tuosta juuri Mike Robertson mainitsi yhdessä artikkelissaan :  Yoga This and Pilates That ( http://thefitcast.com/?p=82 )

Miksi kannattaa treenata mobilisaatiota! Kirjassa SUPERTRAINING (M.Siff ja Y.Verkhoshansky) sanovat: Strenght, efficiensy and safety of movement is determined primarily by neuromuscular factors,in particular the sense of kinesthesia and the underlying proprioceptive mecnanisms which inform us about where all the components of our musculoskeletal system are and what they are doing relative to one another in space and time. The integration of information from all the other senses, together with this proproiceptive information enables us to execute a given movement in the most appropriate way in terms of pattern,velocity,acceleration and timing. this involves coordination of eye-hand,eye-foot or body-apparatus, processes that receive a great deal of attention in technical training.Inadequate time, however, is generally devoted to specific training of proprioception ,even thoug its importance is central to physiotheraphy rehabilitation system known as PNF ( proprioceptive neuromuscular facilitation). Jos päämääränä on kehittää ns. functionaalista voimaa, kehon kokonaisuus, coordinaatio ja cooperoinnin tarve lisääntyy! Ja jos et kärsi ego ongelmista, niin miksi ihmeessä treenaisit vain " ranta " lihaksia??