Saattaa olla, että minä koin tässä noin vuosi sitten. Mutta samaan aikaan oli ollut jo pitkään rinnalla kova duunistressi. Rankalla duunilla ja rankoilla harjoituksilla saattoi olla yhteisvaikutustakin.
Hieman ennen kuin koko harjoitteluittelusta lähti totaalisesti puhku, tuntui siltä, että on huippu kunnossa.

No sitten tuli se aika kun jostain syystä ei enää ollutkaan paukkuja treenata vaikka halut oli todella kovat. Se oli suunnattoman ärsyttävää kun treenasi väkisin ja kroppa vastasi välittömällä "tulehduksella". Samalla huomasin, että leposyke putosi mukavasti sinne 40/min kun se yleensä on ollut jossain 50 -55/min paikkeilla. (ylikuntoartikkeleissahan usein määritellään niitä ortostaattisia jne. Kyllä niitäkin tuli mittailtua,mutta ei ne mittailemalla siitä mihinkään muutu. Parin viikon tauolla ei ollut mitään vaikutusta, 1kk tauolla ei ollut mitään vaikutusta jne..

Tässä on nyt opeteltu uudelleen "kävelemään" ja harjoittelutaukoa on pidetty aina vaikkei ole vielä ollut sen tarpeessakaan (varmuuden vuoksi). Se oli viime kesänä kun tämän huomasin ja nyt mennään taas onneksi eteenpäin. Olen ikäänkuin hyvässä peruskunnossa. Tästä olisi tarkoitus syksyllä taas tarkoitus hiukan ottaa tiukempia jaksoja.

Mielestäni tässä aiheessa on se suurin kysymys, että miten estää itseään treenamasta liikaa jos on "liikaa asennetta"? Yksi tapa muuten on se, että treenaa muiden ihmisten kanssa. Sitä ei nimittäin aina muista olla itselleen riittävän inhimillinen . Olen 37v, 96kg,186 "vanha" mies.