Et ole kirjautunut käyttäjäksi.
Sivuja: 1 2
juzzaz kirjoitti:
Martti ei oo koskaan oikeasi kiteyttänyt mitä kaikkea siihen kuuluu, viitteiitä ja osakokonaisuuksia kyllä löytyy näiltäkin sivustoilta.
Toi olisi mun mielestä myös todella aiheellinen asia kiteyttää sivuille näkyville.
Kirjautunut ulos
Eiks fittnes tyyppinen systeemi ole tarkoitettu kuntoilijoille tai apuliikkeinä kahvakuulaa käyttäville ja GS kilpailuja haluaville?? Fitnes tyyppi voi olla kovakuntoisempi/vahvempi kuin kilpailija. Se riippuu panostuksesta ja lähtökohdista. Se kumpaa tekee ei kerro kaverin tasosta mitään! Eli ei voi sanoa että kilpailijat olisivat automaattisesti parempia! Joten tekee kumpaa tahansa ,saa varmasti hyviä tuloksia jos treenaa viisaasti! Mulle GS sopii koska siinä on helppo tsekata omaa kehitystä! Ginkon opetama methodology oli mielestäni melko kattava. En koe että Pavelin jutut tai combat conditioning olisivat jotenkin vajaita. Ainakin Martin juttu käyttää monia juttuja ja mulle esim mobilisaatiot ja liikkuvuus harjoitukset ovat must!
Itsekin oivalsin että erillaiset linjaukset ja niiden paremmuudet ovat jenkkien markkinointia!
Nyky tiedolla akc:n jutut ovat kapea linja GS:n kokonaisuudesta.
Toisaalta Pavelin Beast challenge jossa äijät punnertavat 48 kg:n ei ole voiman huippusuoritus,koska venäjällä äijä punnertaa 51 kg:tä 199 kertaa 30 min ja ulkona 17 asteessa pakkasta. Klenov 61 vuotta (5 kertainen ikämies MM) punnertaa 32 kg:tä yli 800 kertaa tuntiin ja istuen 2 kertaa 32kg:tä 30 min 300kertaa. GS miehetkin tekevät voima juttuja. Vai olisiko niin että kaveri joka punnertaa 6 tunnissa 9500 kertaa peräkkäin 32 kg:llä ei oikeasti teekään voima suoritusta vaan kestävyys suoritusta.
Tsekatkaa caestuksen sivut jossa näitä käsittämättömiä tuloksia.
Kirjautunut ulos
Itsekään en missään nimessä katso kuuluvani mihinkään leiriin, vaan poimin omaan harjoitteluuni parhaaksi katsomiani elementtejä riippumatta siitä kuka niitä markkinoi ja miten. Kapeakatseisuus ja kuppikuntaisuus ei iske millään tavoin meikäläiseen. Näen girya-harjoittelun erinomaisena osana minkä tahansa lajin harjoittelua, jota voidaan soveltaa miltei rajattomasti mihin tahansa tarkoitukseen ja kenenkä tahansa tavoitteisiin soveltuvaksi, kunhan vain näkemystä ja mielikuvitusta riittää. Lisäksi ei pitäisi unohtaa sitä, miten yleiset harjoittelun lainalaisuudet pätervät girya-harjoitteluun siinä missä kaikkeen muuhunkin. Ei väline itsessään suoraan sanele sitä, mikä on oikea tapa treenata sillä. Se on käyttäjästä kiinni oleva asia. Toistan: eripainoisten giryoiden soveltamismahdollisuudet ovat huikeat ja jos lähtee johonkin kuppikuntaiseen asenteeseen mukaan ja harjoittelee laput silmillä sen mukaisesti, tekee vain itselleen hallaa. Enkä tarkoita sitä että mitenkään arvottaisin erilaisia harjoittelun tavoitteita, mutta on hyvä muistaa tavoitteista riippumatta kokonaisvaltaisen ja monipuolisen harjoittelun merkitys, josta monipuolinen girya-harjoittelu kattaa vain osan.
Kirjautunut ulos
girevik kirjoitti:
Itsekään en missään nimessä katso kuuluvani mihinkään leiriin, vaan poimin omaan harjoitteluuni parhaaksi katsomiani elementtejä riippumatta siitä kuka niitä markkinoi ja miten.
Tuosta tuli mieleen että loppujen lopuksi vastuu on aina kuluttajalla, paitsi tietysti sellaisissa tapauksissa joissa tilaa kahvakuulan ja saakin bosupallon 
Mulle itselleni kolahti tuosta sinun tekstistäsi se, että on turha valittaa jos jonkun markkinointi ei miellytä. Ei sillä ole väliä, vain sillä on onko välineistä tai metodeista oikeasti hyötyä itselle vai ei. Treeni-infon etsijä joutuu käyttämään aikaa ja vaivaa hyvän materiaalin etsimiseen mutta toisaalta niin on varmasti muissakin asioissa, kuten ravintoon liittyvässä tiedossa. Osa on hyvää ja osa ei. Ilman esim. foorumien vertaistukea tehtävä olisi vieläkin vaikeampi
Kirjautunut ulos
marks kirjoitti:
girevik kirjoitti:
Itsekään en missään nimessä katso kuuluvani mihinkään leiriin, vaan poimin omaan harjoitteluuni parhaaksi katsomiani elementtejä riippumatta siitä kuka niitä markkinoi ja miten.
Tuosta tuli mieleen että loppujen lopuksi vastuu on aina kuluttajalla, paitsi tietysti sellaisissa tapauksissa joissa tilaa kahvakuulan ja saakin bosupallon
Juuri näin. Se on kuluttajan itsensä tietämyksen ja harkinnan varassa, mitä lähtee tekemään. Pakko sanoa että yleisemminkään meikäläiseen ei iske tuo ns. jenkkilinjan markkinointi. Esim. Pavelin juttuja lukiessani filtteroin siitä puheet vallankumouksellisuudesta pois. Sama juttu monien muiden kohdalla. Valveutunut kuluttaja on kriittinen ja enemmän asioihin perehtyessään tulee huomaamaan, että kriittisen tarkastelun tarve ei koske pelkästään ns. massoille suunnattuja juttuja. Sitä kriittisyyttä pitää harjoittaa myös perehtyessään alan tutkimustietoon. Ei sitäkään voi kyselemättä lähteä tuosta vain soveltamaan. Mutta asiaa kuin asiaa näihin aiheisiin liittyen tarkastellessa on kriittisesti mietittävä sitä, mitä käytännön sovellusarvoa tarkastelemallani tiedolla on minulle.
Viimeksi muokattu girevik (27.02.2008 16:51:44)
Kirjautunut ulos
girevik kirjoitti:
Lisäksi ei pitäisi unohtaa sitä, miten yleiset harjoittelun lainalaisuudet pätervät girya-harjoitteluun siinä missä kaikkeen muuhunkin. Ei väline itsessään suoraan sanele sitä, mikä on oikea tapa treenata sillä.
Aivan, lajia treenataan lajin ehdoilla. Väärinkäsityksiä aiheuttaa se kun sekoitetaan keskenään termejä ja tyylejä, kuten "GS-tyyliä" tai Hard Styleä
Eikö tavoite tai toivottu lopputulos määrää sen, minkälaisilla painoilla, sarjoilla, palautuksilla, syklityksillä jne. treenataan? Eli jos tavoitteena on voimakestävyys (kuten GS:ssä) treenataan aika paljon pitkiä sarjoja. Tukiliikkeissä voi olla voimaakin mutta se on asia erikseen.
Jos tavoite on räjähtävyys tai maksimivoima, tarvitaan varmaankin isompia painoja ja lyhyempiä sarjoja?
Girya/kahvakuula-harjoittelu sinänsä on IMO laaja käsite, samoin kuten "salilla käyminen". Kahvakuulilla voi tehdä monia erilaisia asioita, kuten treenata voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta jne. Mutta niissä kaikissa on omat tapansa edetä? Mikään ei estä tavoittelemasta myös monia asioita yhtä aikaa.
Onko niin, että esim. tempauksen ulkoinen "tyyli" on sivuseikka, vaan pääasia on se minkälaista painoa käytetään ja minkälaisia sarjoja ja treeniohjelmakokonaisuuksia tehdään? Kai missä tahansa treenissä on tärkeää tehdä liikkeet niin, että vältetään paikkojen rikki menemistä ja että saadaan liikkeestä haluttu hyöty irti?
Kirjautunut ulos
marks kirjoitti:
girevik kirjoitti:
Lisäksi ei pitäisi unohtaa sitä, miten yleiset harjoittelun lainalaisuudet pätervät girya-harjoitteluun siinä missä kaikkeen muuhunkin. Ei väline itsessään suoraan sanele sitä, mikä on oikea tapa treenata sillä.
Aivan, lajia treenataan lajin ehdoilla. Väärinkäsityksiä aiheuttaa se kun sekoitetaan keskenään termejä ja tyylejä, kuten "GS-tyyliä" tai Hard Styleä
Eikö tavoite tai toivottu lopputulos määrää sen, minkälaisilla painoilla, sarjoilla, palautuksilla, syklityksillä jne. treenataan? Eli jos tavoitteena on voimakestävyys (kuten GS:ssä) treenataan aika paljon pitkiä sarjoja. Tukiliikkeissä voi olla voimaakin mutta se on asia erikseen.
Jos tavoite on räjähtävyys tai maksimivoima, tarvitaan varmaankin isompia painoja ja lyhyempiä sarjoja?
Girya/kahvakuula-harjoittelu sinänsä on IMO laaja käsite, samoin kuten "salilla käyminen". Kahvakuulilla voi tehdä monia erilaisia asioita, kuten treenata voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta jne. Mutta niissä kaikissa on omat tapansa edetä? Mikään ei estä tavoittelemasta myös monia asioita yhtä aikaa.
Onko niin, että esim. tempauksen ulkoinen "tyyli" on sivuseikka, vaan pääasia on se minkälaista painoa käytetään ja minkälaisia sarjoja ja treeniohjelmakokonaisuuksia tehdään? Kai missä tahansa treenissä on tärkeää tehdä liikkeet niin, että vältetään paikkojen rikki menemistä ja että saadaan liikkeestä haluttu hyöty irti?
Tuohon viimeiseen kappaleeseen kiinnitin huomiota. Niinhän se on, että harjoittelun eri parametrit on säädeltävä tavoitteiden mukaan. Tyyli = tekniikka ja tekniikka pitää hioa mahdollisimman hyväksi palvelemaan sitä tarkoitusta mitä liikkeellä ylipäätään haetaan. Giryatempaus on siitä hyvä esimerkki, miten eri tavoin tehtynä liike palvelee hiukan eri tarkoituksia. Esim. mitä nyt itse olen katsellut GS-suorituksia niin pääpointtina näyttäisi ainakin mun silmään olevan mahdollisimman taloudellinen suoritustapa ja tekniikka pyritään saamaan kohdilleen sitä tarkoitusta varten. Johonkin toiseen lajiin on varmasti tarkoituksenmukaisempaa suorittaa liike eri tavalla, esim. ottamalla alaraajoista ja lantiosta ihan maksimaalista räjähtävyyttä liikkeeseen. Se taas ei kävisi GS-kisasuoritusta ajatellen, hyytyminen tulisi aika paljon aikaisemmin vastaan. Mutta GS-harjoittelua ajatellen et varmaankaan kuitenkaan pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen harjoittelemalla pelkästään lajin kisasuorituksen omaisesti? Tiedän Marks että tiedät tämän, mutta halusin vaan ottaa asiaa vielä esille, jotta saadaan painotettua sitä, miten lajianalyysiä ei voi tehdä aivan niin suoraviivaisesti kuin monesti näytetään tekevän ja siitä seurauksena tulee juuri tuo typerä koulukuntien kahtiajako.
Viimeksi muokattu girevik (04.03.2008 10:52:26)
Kirjautunut ulos
girevik kirjoitti:
Mutta GS-harjoittelua ajatellen et varmaankaan pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen harjoittelemalla pelkästään lajin kisasuorituksen omaisesti?
Se mitä itse olen tuosta tekniikasta ymmärtänyt, on se että käytetään sen verran voimaa kuin on tarvis saada esim. tempauksessa se kuula lentämään suoralle kädelle. Toinen tärkeä pointti on rentoutuminen toistojen välillä.
Treenissä voi tehdä eri tahdilla kuin kisassa, käyttää raskaampaa painoa välillä, tehdä apuliikkeitä tai osasuorituksia. Silti liikeradan opettelu on mielestäni tärkeää koska kisoissa väsyy, ja jos tekniikka alkaa pettää, tulee ongelmia jaksamisen ja käsien ihon kanssa, ja mitä pidemmälle minuutit menevät, sitä enemmän pienet rasituksen kertautuvat. Mitä paremmin liikerata on hitsautunut selkärankaan, sitä paremmin se pysyy kasassa rasituksen alla, samoin kuin kamppaillessa. Esim. jos kuula laskeutuu käteen huonoon asentoon, yläasennossa ei voi levätä vaan päinvastoin siinä rasittaa kyynärvartta.
Vai tarkoititko että jos minulla on esim. 24kg kuula, ja tekisin treeneissä tempauksia vaikka syvemmällä kyykyllä kuin kisoissa, se edesauttaisi kisasuoritusta?
Itse ehkä treenaisin tempaukset aina mahdollisimman hyvällä tekniikalla ja hakisin lisää voimakestävyyttä, räjähtävyyttä jne. apuliikkeillä. Miten muut?
Vastasinko kysymykseen ollenkaan?
Kirjautunut ulos
Niin ja toi viimeinen viesti liittyi siis GS-lajitreeniin, ei yleisesti giryatempaukseen liikkeenä ja eri tavoitteisiin mitä sillä voi hakea.
Viimeksi muokattu marks (04.03.2008 11:03:38)
Kirjautunut ulos
girevik kirjoitti:
... mutta halusin vaan ottaa asiaa vielä esille, jotta saadaan painotettua sitä, miten lajianalyysiä ei voi tehdä aivan niin suoraviivaisesti kuin monesti näytetään tekevän ja siitä seurauksena tulee juuri tuo typerä koulukuntien kahtiajako.
Niinpä. GS-tyylistä puhuminen on mun mielestä sikäli harhaanjohtavaa, että kyseessä on urheilulaji, jossa on tietyt tavoitteet. Uskon etä laji tekee suorituksista tietynlaiset, vaikka tyylieroja eri nostajien välillä on hurjasti.
Jos taas kuntoillaan tai oheisharjoitellaan muuta lajia varten, tavoitteet sanelevat siinäkin parhaan mahdollisen tavan koostaa ohjelmat jne. Ja, jos tosiaan haluaa niin voihan tempaukset tehdä vaikka ilman heilautusvaihetta tai syvästä kyykystä jos se palvelee omia tavoitteita.
Tämä siis vain mun mielipide.
Mike Boyle kirjoitti hyvin kirjassaan, että lajin oheistreeniä ei pitäisi tehdä toisen lajin harjoitteilla, vaan katsoa mitä omassa lajissa tarvitaan ja soveltaa sitä kautta.
Toisaalta taas käsien ihon rikkoutuminen tempauksissa johtuu usein huonosta tekniikasta, ja se kannattaa laittaa kuntoon. Käsien ihon säästäminen tempauksen tekniikkaa säätämällä ei ole sama asia kuin "GS-tyyli" Voi temmata kovaa ja nopeasti ja silti olla rikkomatta käsiä
Viimeksi muokattu marks (04.03.2008 11:18:06)
Kirjautunut ulos
marks kirjoitti:
girevik kirjoitti:
Mutta GS-harjoittelua ajatellen et varmaankaan pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen harjoittelemalla pelkästään lajin kisasuorituksen omaisesti?
Vai tarkoititko että jos minulla on esim. 24kg kuula, ja tekisin treeneissä tempauksia vaikka syvemmällä kyykyllä kuin kisoissa, se edesauttaisi kisasuoritusta?
Itse ehkä treenaisin tempaukset aina mahdollisimman hyvällä tekniikalla ja hakisin lisää voimakestävyyttä, räjähtävyyttä jne. apuliikkeillä. Miten muut?
Vastasinko kysymykseen ollenkaan?
Vastasit. Tähän kysymykseen on vaikea vastata, toisaalta lajisi on spesifi ja kilpailet tempauksessa itsessään, niin voidaan ajatella että tuota tekniikkaa tulisi pitää ns. kiveenhakattuna juttuna. Mutta mutta..siitä herää monta kysymystä.
Apuliikkeillä saa varmasti hyvän harjoitusvaikutuksen aikaiseksi, jos ne on säädetty kohdalleen palvelemaan niitä tarvittavia ominaisuuksia, jotka tässä esimerkissä jäävät vähemmälle huomiolle itse lajinomaisessa suorituksessa. Noista apuliikkeistä tuleekin mieleen WSB-systeemi voimannoston puolelta, jossa erilaisia apuliikkeitä tehdään todella paljon ja ymmärtääkseni runsaiden apuliikkeiden tavoitteena on aina heikkouksien hiominen vahvuuksiksi. Tulee mieleen, että mikä se sitten olisi oikea suhde varsinaisia pääliikkeitä ja apuliikkeitä ja mietitään nyt sitten nimenomaan GS-lajin kannalta, koska se on oma erityistapauksensa tietyssä mielessä, koska siinä periaatteessa "treenataan giryalla jotta oltaisiin mahdollisimman hyviä giryannostajia", kun taas monissa muissa jutuissa girya on väline muiden joukossa, jonka käytöllä tavoitellaan joidenkin ominaisuuksien kehittymistä? Niin ja millaisia apuliikkeiden sitten tulisi olla, jotta ne eivät sotke GS-suoritusta? Miltä pohjalta GS-kisaajat analysoivat oman suorituskykynsä ja miten analyysissä todettuja heikkouksia yritetään paikata?
Tämä asia herättää sen verran ajatuksia, että en varmasti osannut tuoda niitä esille kovinkaan selkeästi..
Kirjautunut ulos
Hyviä kysymyksiä. Yritän vastata parhaani mukaan mutta voin puhua vain omasta puolestani harrastajan näkökulmasta, enkä tiedä miten urheilijat tekevät muualla.
Oikea suhde varmaan riippuu tapauksesta. Itse teen pääasiassa lajiliikkeitä koska tekniikassani on paljon hiomista ja tarvitsen siis paljon harjoitusta. Lisäksi en ole vielä päässyt siihen pisteeseen että kehitys olisi pysähtynyt, tai että olisi löytynyt joku muu kuin huonosta tekniikasta johtuva heikkous. En tarkoita että kunto olisi huippu vaan sitä että heikko lenkki pettää ennen kuin päästään tarpeeksi pitkälle kunnon osalta. Esim. otteeni pettää koska yläasennossa on puutteita, tai siis kuulan kiinniotossa.
Kisatilanteet antavat mielestäni parasta palautetta heikkouksista, joiden pohjalta voi miettiä tarvitseeko tempaukseen jotain apuliikkeitä tueksi. Esim. jos selkä väsyy ensin, sitä voisi vahvistaa treenaamalla selkää vaikka osittaisilla maveilla tms. tai ihan heilautuksilla. Voimatreenikin ihan perusliikkeillä voi olla mukana treenissä kaudesta tai omasta ohjelmasta riippuen.
Varmasti ihannetilanteessa valmentaja analysoisi kisasuorituksia ja treeniä, ja osaisi antaa vinkkejä, täällä kisoissa me voidaan antaa toisillemme vinkkejä jos nähdään jotain selkeää. Suurin osa omista ongelmistani liittyy tekniikkaan, koska olen niin alkuvaiheessa harrastuksessa. Uskon että ajan kanssa pääsee enemmän pureutumaan apuliikkeisiin, koska en myöskään usko että niiden tekeminen on itsetarkoitus vaan sen pitäisi mennä tarpeen mukaan. Eri asia on lihastasapainon säilyttäminen ja ulkonäön hiominen muilla liikkeillä, mikä sekin menee tarpeen mukaan
Aika ympäripyöreää tilitystä mutta en tiedä noihin tarkkoja vastauksia.
Tiiviisti: kisat kertovat heikot lenkit, ja niiden perusteella etsitään apuja tarvittaessa muista liikkeistä tai paremmasta tekniikasta. Toki ennen kisaamista liikkeet pitää saada sen verran kohdilleen että pystyy tekemään jonkinlaista sarjaa treeneissäkin.
Onko muilla viisaammilla tähän tarkempia kommentteja?
Kirjautunut ulos
Itse ajattelen että ensin tekniikka kuntoon. Sitten katson heikoimman lenkin ja treenaan konjugaatio systeemin mukaisesti (vahvistetaan heikointa lenkkiä). Andrey Kuzmin sanoi että kun saat 2kertaa 32kg:llä 50 toistoa jerkissä on aika ja tarve aloittaa voima harjoittelu. GS on kestävyys laji enemmän kuin voimalaji. En tiedä onko lajitteluni oikea,mutta se on enemmän kestävyys voimaa kuin voima kestävyyttä. Tarkoitan että sitä kehitetään pienillä kuulilla ensin kestävyyttä ja sitten vasta lisätään painoa, eikä ensin voimaa jota koitetan venyttää kestävyydeksi. Moni vahva kaveri on yrittänyt niin päin että voimasta kestävyydeksi, onnistumatta( esim Ginko)!
Hyväksyn idean että esim heittäjä joka tarvitsee räjähtävää voimaa, hyötyy enemmän dead hang tempauksesta kuin GS tempauksesta. Liikkeen sovellutukset tarpeiden/päämäärän mukaan. Eli ei ole yhtä oikeaa tapaa,mutta jos kuntoilee niin hyvä tekniikka auttaa välttämään vammautumista.
Kirjautunut ulos
Sivuja: 1 2